Matkalla: Päivä 12, Mijas

Mijas 29.11.2013

Pari päivää myrskysi oikein kunnolla. Meitä jo peloteltiin, että saattaisi mennä ainakin neljä päivää tuulen kanssa. Onneksi ilmat muuttuivat ja taas on aurinkoinen keli. Jos pari päivää sitten sai kulkea toppatakki päällä, niin nyt saa taas kaivaa shortsit jalkaan.

Meidän joogapaikkakin  aallonmurtajalla oli veden vallassa ja joogat piti siirtää kauemmas kuivalle maalle. 

Surffarit sitä vastoin olivat innoissaan aallokosta. Sitä mukaa kun aallot kasvoivat, tuli surffaajia lisää. Parhaimmillaan aallonmurtajan kupeessa oli parikymmentä nuorta ja nuorehkoa surffaria. Aallot olivat massiivisia, tuulen ja aaltojen yhteinen pauhu melkein kuin ukkosen jyrinää.

Perjantaina lähdin pikaiselle visiitille Mijasin kaupunkiin.

Mijas on pieni puolen tunnin matkan päässä oleva vuoristokaupunki. Se sijaitsee 430 m merenpinnasta. Ei siis kovin korkealla, mutta ilma on siellä ihan erilaista kuin täällä alhaalla meren tasalla. Kaupunki on kaunis valkoinen kaupunki. Talojen värityksessä ja kaupungin asemakaavassa näkyy arabikulttuurin vaikutteita. Näköala kaupungista oli upea.

Alhaalla näkyi Fuengirolan kaupunki ja meri. Takana vuoren rinteet nousivat vielä jokusen sata metriä ylemmäs. Kaikkialla oli vihreätä ja kaupunki oli todella puhdas.

Vaikka Mijas, kuten kaikki Aurinkorannikolla tai sen tuntumassa olevat kaupungit elävät pääasiassa turismista, ei turistien jälkeensä jättämiä törkykasoja näy missään. Näin talviaikaan turistimäärä on kyllä paljon pienempi verrattuna kesän trafiikkiin.

Eniten Mijasissa viehätti raikas ilma ja kaupungin ilmapiiri. Paikallinen kotiseutumuseo oli myös vierailun arvoinen. Pääsymaksu oli 1€ ja sisällä ystävällinen vanha herra, joka keräsi sisäänpääsymaksun ja ohjasi kulkemaan reitin oikeassa järjestyksessä, että vierailusta sai irti mahdollisimman paljon. 

Tämän teoksen julkaisemisesta saattaa käydä marimekot ja joutua syytetyksi plagioinnista. Taideteossarjan ”tulipalon jälkeen” viimeinen teos ”Uusi alku” on muuten ihan aito, mutta ruohotupsun juuressa oleva kirkas valo on valokuvaajan lisäämä.

Ostajalle Mijas on nahkatakkitaivas. Parasta pehmeätä nahkaa löytyi punaisena, sinisenä, valkoisena, mustana ja vaikka missä värissä. Muitakin nahka tuotteita oli paljon tarjolla, mutta erityisesti nahkatakit olisivat olleet ostamisen arvoisia. Nahka oli pehmeätä kuin poski. Mallit olivat ihan ajanmukaisia ja tyylikkäitä. Hintaa en viitsinyt kysyä, etten olisi sortunut kiusaukseen. Saattaapi olla, että joudun kuitenkin joku päivä vielä hakemaan itselleni sieltä palttoon. Matkan hinta on vain 1,55€ suuntaansa.

Mijas on varmasti parhaimmillaan kesällä, kun alhaalla Fuengirolassa on kuuma kuin pätsissä ja vuorilla ilma on raikas ja miellyttävän lämmin ei kuuma. Näin talvisaikaan illalla tulee melkoisen viileätä heti kun aurinko laskee. Mijasissa sitä saisi asua korkealla eikä tarvitsisi lähteä erikseen lenkkipolulle kuntoa hoitamaan. Sen kun vaan hilpasisi kaupungin toiselle laidalle maitoa hakemaan. Mäet ovat jyrkkiä ja rappusia miljoonia.

Siinä sitä saisi tarpeeksi kiivetä ylös ja alas.

Mutta olisipahan pakaralihakset timmissä kunnossa.

Illalla laskeuduimme alas Fuengirolaan ihastelemaan jouluvaloja. Fuengirolan kaupunki sytytti jouluvalot perjantaina klo 19:00. Ei täällä vielä kauheasti joululta tunnu, mutta kyllä jouluvalot antavat oman tunnelmansa lomakaupunkiin.

Mijasin valoja emme sytytettyinä nähneet, mutta yksi kaunis puu löydettiin vaikka siinä ei valot ollutkaan päällä. Jouluksi ajattelin hankkia suuren joulutähden parvekkeelle ja muutaman kynttilän sisälle palamaan.