Matkalla: Taidetta ja tapaksia

Jussin taulut

” Akvarellisti Jussi Suominen syntyi taiteilija perheeseen 1948.” Näin voisi aloittaa kertomuksen Jussista ja hänen taiteestaan. Mutta kuka on Jussi Suominen? Jussi on mies, joka vetää herkällä kädellä vetoja paperille. Levittää vettä paperin pintaan, lisää väriä ja antaa sen kaiken kasvaa kuvaksi. Kuvaksi joka on syntynyt hänen päänsä sisällä retkillä vuorille, retkillä metsään. Hän on akvarellimaalari, taiteilija, jonka tapasin vuosi sitten Espanjan Aurinkorannikolla. Taiteilija, jonka jokainen taulu näyttäytyy  omana ainutlaatuisena kuvana katsojalleen. Katsoja voi nähdä kuvassa itselleen tärkeän heijastuksen omasta elämästään. Joku löytää maalauksesta isän kasvot, toiselle maalaus on viesti vapaudesta kuva lentoon lähtevästä linnusta. Jussin kevyt siveltimen veto antaa tilaa katsojan omalle tulkinnalle. Juuri se tekee Jussin taiteesta ainutlaatuista. Hän haluaa haastaa katsojan ajattelemaan ja näkemään itse. Kun ensimmäisen kerran näin Suomisen tauluja Benalmadenan Galeria Espaciossa tuntui todellakin siltä, että tämä taiteilija ei vain laita osaa itsestään paperille vaan vetää myös katsojan mukaansa sisälle kuvaan.

Jussi on omien sanojensa mukaan jo lapsena hakeutunut metsään ollakseen yksin, tutkiakseen valoja ja varjoja. Maalaamisen lisäksi Jussi säveltää ja soittaa kitaraa, hän on muusikko. Hän on tehnyt myös pitkän uran autististen ihmisten taideterapeuttina Ruotsissa. Työssään autistien parissa häneltä on vaadittu pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä. Samoja ominaisuuksia vaaditaan akvarellimaalauksessa. Tullakseen hyväksi akvarellistiksi pitää olla valmis hyväksymään se, ettei koskaan ole valmis. Hyvä paperi ja hyvä pensseli ovat perusta maalauksen onnistumiselle, mutta tärkein on vesi, se antaa maalaukseen hengen, elämän. Ja aivan kuin elämä niin akvarellimaalauskin on osin yllätys. Yllätys joka synnyttää pehmeitä herkkiä kuvia, jotka liikuttavat katsojan sisintä jos vain antaa niiden tehdä niin. ”Parhaat työt syntyvät parilla vedolla, mutta on myös vetoja joita ei koskaan pääse näkemään kukaan muu kuin taiteilija itse ”, toteaa Jussi. Joskus viimeinen veto voi ”vesittää” koko työn. Silloin on aloitettava alusta. Kuten elämässä, kun veto on tehty sitä ei saa pois. Akvarellia voi vain paikkailla, mutta sitä ei voi korjata. Tässä kohtaa Jussi on tikimätön. Jos lopputulos ei vastaa taiteilijan omaa mielikuvaa siitä millainen taulun pitää olla, joutaa työ roskiin. Pitää aloittaa alusta puhtaalta paperilta.

Kysyin Jussilta, mikä on se juttu mikä akvarellissa viehättää, miksi hän valitsi akvarellimaalauksen? Jussi vastaa, ettei hän valinnut akvarellia vaan akvarelli valitsi hänet. Ja se juttu on vesi. Vesi on yhtä kuin elämä, ilman vettä ei ole elämää.

Suominen maalaa paljon lintuja. Lintua voidaan sanoa hänen ”tavaramerkikseen”. Lintu symboloi Suomiselle itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Hän on linnun lailla oman tiensä kulkija, muusikko-maalari-terapeutti, matkannut Suomesta Ruotsin kautta Espanjaan. Suomisella on ollut lukuisia näyttelyitä Ruotsissa, Suomessa, Espanjassa ja Vezuelassa. Seuraavaksi Jussin tauluja on nähtävillä Malagassa,  Galeria Javier Roman, C/ San Juan de Letran 8, Malaga. Näyttely on avoinna 16.1.- 12.02.2015 välisen ajan. Espanjassa uusi näyttely on syksyllä Fuengirolassa, Kulttuuritalolla. Mutta onneksemme ensi kesänä pidetään näyttely myös Suomessa Porvoossa  elokuun puolesta välistä kaksi viikkoa eteenpäin sekä Ruotsissa  -Galleri-Li Skärkind, Sverige 14.6.-13.7.2015 ja elokuun alussa näyttely Söderköpingin kirjastossa elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Porvoon ja Söderköpining näyttelyiden osalta tulee tarkennus blogissani myöhemmin keväällä. Käykää ihmeessä katsomassa, sillä mikään valokuva ei pysty vangitsemaan Jussin maalausten herkkyyttä ja pehmeyttä, ne pitää nähdä itse.

”El cielo es mi techo, la arena mi suelo y el mar una puerta abierta sin fin.”

vapaasti käännettynä:”Taivas on kattoni, hiekka lattiani ja meri avoin ovi ilman loppua.”