Mijas 29.11.2013
Pari
päivää myrskysi oikein kunnolla. Meitä jo peloteltiin, että
saattaisi mennä ainakin neljä päivää tuulen kanssa. Onneksi
ilmat muuttuivat ja taas on aurinkoinen keli. Jos pari päivää
sitten sai kulkea toppatakki päällä, niin nyt saa taas kaivaa
shortsit jalkaan.
Meidän
joogapaikkakin aallonmurtajalla oli veden vallassa ja joogat piti
siirtää kauemmas kuivalle maalle.
Surffarit
sitä vastoin olivat innoissaan aallokosta. Sitä mukaa kun aallot
kasvoivat, tuli surffaajia lisää. Parhaimmillaan aallonmurtajan
kupeessa oli parikymmentä nuorta ja nuorehkoa surffaria. Aallot
olivat massiivisia, tuulen ja aaltojen yhteinen pauhu melkein kuin
ukkosen jyrinää.
Perjantaina
lähdin pikaiselle visiitille Mijasin kaupunkiin.
Mijas
on pieni puolen tunnin matkan päässä oleva vuoristokaupunki. Se
sijaitsee 430 m merenpinnasta. Ei siis kovin korkealla, mutta ilma on
siellä ihan erilaista kuin täällä alhaalla meren tasalla.
Kaupunki on kaunis valkoinen kaupunki. Talojen värityksessä ja
kaupungin asemakaavassa näkyy arabikulttuurin vaikutteita. Näköala
kaupungista oli upea.
Alhaalla
näkyi Fuengirolan kaupunki ja meri. Takana vuoren rinteet nousivat
vielä jokusen sata metriä ylemmäs. Kaikkialla oli vihreätä ja
kaupunki oli todella puhdas.
Vaikka
Mijas, kuten kaikki Aurinkorannikolla tai sen tuntumassa olevat
kaupungit elävät pääasiassa turismista, ei turistien jälkeensä
jättämiä törkykasoja näy missään. Näin talviaikaan
turistimäärä on kyllä paljon pienempi verrattuna kesän
trafiikkiin.
Eniten
Mijasissa viehätti raikas ilma ja kaupungin ilmapiiri. Paikallinen
kotiseutumuseo oli myös vierailun arvoinen. Pääsymaksu oli 1€ ja
sisällä ystävällinen vanha herra, joka keräsi sisäänpääsymaksun ja ohjasi kulkemaan reitin oikeassa järjestyksessä, että vierailusta
sai irti mahdollisimman paljon.
Tämän
teoksen julkaisemisesta saattaa käydä marimekot ja joutua
syytetyksi plagioinnista. Taideteossarjan ”tulipalon jälkeen”
viimeinen teos ”Uusi alku” on muuten ihan aito, mutta ruohotupsun
juuressa oleva kirkas valo on valokuvaajan lisäämä.
Ostajalle
Mijas on nahkatakkitaivas. Parasta pehmeätä nahkaa löytyi
punaisena, sinisenä, valkoisena, mustana ja vaikka missä värissä.
Muitakin nahka tuotteita oli paljon tarjolla, mutta erityisesti
nahkatakit olisivat olleet ostamisen arvoisia. Nahka oli pehmeätä
kuin poski. Mallit olivat ihan ajanmukaisia ja tyylikkäitä. Hintaa
en viitsinyt kysyä, etten olisi sortunut kiusaukseen. Saattaapi
olla, että joudun kuitenkin joku päivä vielä hakemaan itselleni
sieltä palttoon. Matkan hinta on vain 1,55€ suuntaansa.
Mijas
on varmasti parhaimmillaan kesällä, kun alhaalla Fuengirolassa on
kuuma kuin pätsissä ja vuorilla ilma on raikas ja miellyttävän
lämmin ei kuuma. Näin talvisaikaan illalla tulee melkoisen viileätä
heti kun aurinko laskee. Mijasissa sitä saisi asua korkealla eikä
tarvitsisi lähteä erikseen lenkkipolulle kuntoa hoitamaan. Sen kun
vaan hilpasisi kaupungin toiselle laidalle maitoa hakemaan. Mäet
ovat jyrkkiä ja rappusia miljoonia.
Siinä
sitä saisi tarpeeksi kiivetä ylös ja alas.
Mutta
olisipahan pakaralihakset timmissä kunnossa.
Illalla
laskeuduimme alas Fuengirolaan ihastelemaan jouluvaloja. Fuengirolan
kaupunki sytytti jouluvalot perjantaina klo 19:00. Ei täällä vielä
kauheasti joululta tunnu, mutta kyllä jouluvalot antavat oman
tunnelmansa lomakaupunkiin.
Mijasin
valoja emme sytytettyinä nähneet, mutta yksi kaunis puu löydettiin
vaikka siinä ei valot ollutkaan päällä. Jouluksi ajattelin
hankkia suuren joulutähden parvekkeelle ja muutaman kynttilän
sisälle palamaan.
Kommentit