Nappula
oli aivan väsynyt. Juhla-aikaa oli kestänyt jo monta viikkoa.
Onneksi tänään olisi viimeinen juhlapäivä ja sitten menisikin
pitkä aika ennen kuin olisi taas seuraavat juhlat. Kyllä Nappula
tykkäsi juhlimisesta. Se oli hänestä tosi hauskaa, varsinkin kun
sai juhlia ystävien kanssa. Mutta eihän sitä kukaan jaksa joka
päivä juhlia. Aluksi se oli tuntunut kivalta kun aina vaan oli
juhlaa, mutta vähitellen juhlakin alkoi tuntua tylsältä.
Juhlimisen kanssa oli vähän sama juttu kuin karkkien kanssa. Jos
joka päivä söi vain karkkia ja kaikkea hyvä, niin ei se enää
maistunutkaan niin hyvälle. Pian alkaa tehdä mieli jotain suolaista
vaikka oikein hyvää juustovoileipää. Juhliminenkin on kivaa jos
sitä ei ole joka päivä. Ihan tavallinen arki on ihan mukavaa
välillä.
No,
tänään oli kuitenkin vielä Etelän suuri juhlapäivä. Oli
joulunajan viimeinen juhla Loppiainen. Tähän päivään loppuu joulu ja sitä juhlitaan ystävien ja naapureiden kanssa. Nappula
oli nukkunut hyvät päiväunet, juhlat kun alkoivat vasta illalla.
Tänään oli myös Nappulan nimen päivä. Siitä oli nyt kolme
kuukautta kun Lennart oli antanut hänelle oikean nimen matkapassia
varten. Pilar-rouva ja Maya-neiti olivat järjestäneet juhlat sen
kunniaksi. Maya oli sanonut, että heillä oli Nappulalle yllätys.
Kun Nappula oli kysynyt mikä se yllätys oli, oli Maya vain
hymyillyt kauniisti ja sanonut:”Illalla sitten näet.” Nappulaa
jännitti millainen yllätys oikein mahtoi olla.
Illalla
Pilar-rouva ja Maya-neiti tulivat hakemaan Nappulan mukaansa ulos.
Kaduilla oli ihan kamalasti väkeä. Siellä oli varmasti ihan kaikki
koko kaupungista jos ei ihan koko maailmastakin. Nappula ihmetteli
mihin kaikki olivat oikein menossa. Mutta hän ei kysynyt mitään,
koska hän muisti, että hänelle oli järjestetty yllätys.
Vähitellen jännitys alkoi käydä liian suureksi ja Nappula aikoi
jo kysyä mihin he olivat menossa. Juuri silloin hän näki valtavan
kulkueen kulkevan kadulla ja se näytti lähestyvän heitä.
Kulkueessa
oli monta monta monta vaunullista erilaisia hahmoja. Oli Pinokkio ja
Bambi ja Prinsessa Ruusunen ja kapteeni Koukku ja Tarzan ja Shrek ja
ja ... ja vaikka ketä. Niin ja mukana olivat myös itämään
viisaat tietäjät tietenkin.
”Voi,
oletteko te järjestäneet tämän kaiken ihan minua varten”, kysyi
Nappula kääntyen kohti Pilar-rouvaa ja Maya-neitiä. Samassa hänen
päähänsä osui jotain kovaa. ”Apua joku heittelee kiviä”,
huusi Nappula pelästyneenä. Sitten hän huomasi, ettei kyseessä
ollutkaan kivi vaan karamelli. Se oli osunut Nappulaa päähän ja
lisää karkkia satoi taivaalta. Nappula huomasi joutuneensa oikeaan
karkkisateeseen. ”Voi voi kyllä täällä Etelässä on
kaikenlaista kummallista kun karkkia sataa taivaasta”, hämmästeli
Nappula. Pilar-rouva ja Maya-neiti nauroivat ihan maha kippurassa
Nappulan hassuille jutuille ja hölmistyneelle ilmeelle. ”Ei se
mitään karkkisadetta ole”, sanoi Maya ja jatkoi: ”Meillä on
tapana, että Loppiais-kulkueen vaunuista heitetään karkkia
lapsille. Se on tietäjien lahja kaikille lapsille. Illalla sitten
kun lapset ovat jo nukkumassa, tietäjät tuovat lapsille jokaiselle
oman lahjapaketin.”
Nappula,
Pilar-rouva ja Maya-neiti katselivat ihastellen kaunista kulkuetta ja
keräilivät vaunusta heitettyjä karkkeja taskuihinsa. Kadulla oli
kova meteli ja kaikki näyttivät iloisilta. Lapset kiljuivat
riemusta kun karkkia lenteli ilmassa.
”Kylläpä
se kulkue oli kiva yllätys”, sanoi Nappula kun he myöhemmin
illalla olivat palanneet takaisin kotitalolle Pilar-rouvan
kahvipöydän ääreen. ”Oikeastaan se yllätys on tässä”,
sanoi Maya ojentaen puhelimensa Nappulalle. ”Hei Nappula. Lennart
täällä. Oikein hyvää nimityspäivää tai oikeastaan nimipäivää.
Me valitsimme yhdessä tämän päivän sinun nimipäiväksesi”,
sanoi Lennartin ääni puhelimessa. Voi miten onnelliseksi Nappula
tuli kuulleessaan parhaan ystävänsä äänen. Lennart ja Nappula
juttelivat pitkän aikaa puhelimessa ja kun puhelu oli loppu, ojensi
Nappula puhelimen hymyillen Mayalle. ”Voi kun minä olen iloinen,
että te olette minun ystäviäni. Ei kukaan olisi voinut
ikimaailmassa järjestää parempaa yllätystä. Ja olipa se hyvä,
että minun nimipäiväkseni valittiin juuri tämä päivä. Nyt me
voimme juhlia yhdessä joka vuosi vaikka minä olenkin kotona
Pohjolassa ja te olette täällä toisessa kodissa Etelässä.”
©
©
Kommentit