Tunniste: Nelli ja Nalle
Eräänä kauniina syyspäivänä talon Koira makasi tuvan lattialla ja uneksi mökkirannalla äpärissä uiskentelevasta kalasta. Hauska ahven veijari polkutteli vedessä nauttien äpäriin osuvasta auringonpaisteesta. Koirasta oli mukava katsella kalan leikkiä.
Syksyn marjasato oli korjattu ja pakastin oli pullollaan punaisia marjoja. Marjat olivat terveellisiä, niin oli Koiran äiti kertonut kun Koira oli vielä pieni pentu. Marjat myös maistuivat hyvälle. Erityisesti Koira piti mansikoista ja kyllä puolukatkin olivat oikein maukkaita. Jos vielä marjojen seuraksi paistaisi pari lettua, niin voi pojat, sen parempaa ei voi toivoakaan.
Koira jatkoi tyytyväisenä uniaan.
Pihapuu seisoi yksin hiljaisella pihalla. Lehdet olivat pudonneet ja nyt se värjötteli paljaana. Puu tunsi itsensä yksinäiseksi. Edes pikkulinnut eivät istahtaneet pihapuun oksille. Sen oksat valuivat surullisina alaspäin. Silloin Tuuli päätti puuttua asiaan. Se veti posket täyteen ilmaa ja puhalsi napakan puhurin kohti pihapuuta. Puhuri ravisteli puuta. Äkkiä puu heräsi alakuloisista tunnelmistaan. Mitä ihmettä tässä murehditaan. Talvi on tulossa ja pikkulinnut palaavat tuota pikaa. Puu ravisti itseään vielä kerran ja nosti reippaasti latvansa pystyy, ojenteli oksat järjestykseen ja seisoi ylväänä ja iloisena raikkaassa syysilmassa.
Lehmät olivat menneet sisälle lämpimään navettaan. Ne kurkistelivat kaihosasti ikkunasta muistellen mennyttä kesää. Oi oi, miten hyvälle tuore ruoho maistuikaan! Ja miten kauniilta kesän kukkaniityt näyttivätkään. Hento kukkien tuoksu ihan kuin levisi ympäri navettaa. Äiti-Lehmä nuuhkaisi mietteliäästi ilmaa. Kesä oli ollut kaunis ja lämmin, mutta syksy oli tullut. Äiti-Lehmä tiesi pakkasten lähestyvän ja silloin Pikku-Lehmän oli parempi olla sisällä navetan lämmössä.
Pikku-Ukko istui lattialla unelmoiden lämpimistä päivistä. Se katseli edessään olevaa merimaisemaa ja toivoi voivansa hypätä sisälle tauluun. Se uiskentelisi meressä ja loikoilisi rannalla eikä sillä olisi kiire minnekään.
Äkkiä Pikku-Ukko sai ajatuksen. Se pakkaisi reppunsa ja lähtisi Etelään. Se voisi soittaa kaverilleen ja pyytäsi tätä matkaseuraksi. Siitä tulisi kivaa.
Oikestaan syksy ei sittenkään ole yhtään hullumpaa aikaa.
©
Tämä on satu syksystä ...
Eräänä kauniina syyspäivänä talon Koira makasi tuvan lattialla ja uneksi mökkirannalla äpärissä uiskentelevasta kalasta. Hauska ahven veijari polkutteli vedessä nauttien äpäriin osuvasta auringonpaisteesta. Koirasta oli mukava katsella kalan leikkiä. Koira jatkoi tyytyväisenä uniaan.
Lehmät olivat menneet sisälle lämpimään navettaan. Ne kurkistelivat kaihosasti ikkunasta muistellen mennyttä kesää. Oi oi, miten hyvälle tuore ruoho maistuikaan! Ja miten kauniilta kesän kukkaniityt näyttivätkään. Hento kukkien tuoksu ihan kuin levisi ympäri navettaa. Äiti-Lehmä nuuhkaisi mietteliäästi ilmaa. Kesä oli ollut kaunis ja lämmin, mutta syksy oli tullut. Äiti-Lehmä tiesi pakkasten lähestyvän ja silloin Pikku-Lehmän oli parempi olla sisällä navetan lämmössä.Pikku-Ukko istui lattialla unelmoiden lämpimistä päivistä. Se katseli edessään olevaa merimaisemaa ja toivoi voivansa hypätä sisälle tauluun. Se uiskentelisi meressä ja loikoilisi rannalla eikä sillä olisi kiire minnekään.Äkkiä Pikku-Ukko sai ajatuksen. Se pakkaisi reppunsa ja lähtisi Etelään. Se voisi soittaa kaverilleen ja pyytäsi tätä matkaseuraksi. Siitä tulisi kivaa.
Oikestaan syksy ei sittenkään ole yhtään hullumpaa aikaa.
Kommentit