Eräänä kauniina syyspäivänä...


...taivas leimusi liekeissä. Tyyni syksyinen taivas oli hetkessä muuttunut loistavaksi liekkimereksi.   Koko taivas oli täynnä innostusta ja voimaa.  



Tässä kohtaa oli pakko hengähtää. Taivas yksinkertaisesti oli niin upea.  Mutta hetki oli lyhyt ja nopeasti ohi. Vau mikä hieno hetki. Ja miten lähellä oli, että olisin missannut sen. Pikainen vilkaisu ikkunasta juuri oikealla hetkellä ja voila! Joskus joku hyvä juttu osuu kohdalle ja on nopeasti päätettävä ottaako siitä kiinni vai antaako sen mennä ohi ilman suurempia hälinöitä. 

Tässä syksyssä on jotain taikaa. Hetkiä syntyy ja asioita tapahtuu. Välillä tuntuu kuin olisi eksynyt pelilaudalle taskussa salaisuus, koodiavain, jolla pelin voi voittaa.

Nyt on se hetki. On aika siirtyä seuraavalle tasolle. 

Joskus on luovuttava kaikesta entisestä, että oikeasti saa tilaa uudelle. Uusi alku uudet kujeet. Nenä kohti tulevaa ja ...kuka tietää. Matkalaukkuun pakataan eväät ja pussillinen seikkailumieltä. Ja jos asiat ei oikein suju ja alkaa harmittaa, vedetään pienet joogat ja tehdään kohentava turvenaamio. Kyllä taas jaksaa taivaltaa. 

Kommentit

Unknown sanoi…
Juuri noin! Eteenpäin seikkailumielellä!
Naurava Taivas sanoi…
Joskus kohdalle osuu se oikea hetki. Silloin on valittava ottaako sen vastaan vai passaako. Eikös laulussakin sanota, että Seikkailijaa maailma rakastaa. Kuka voi kieltäytyä niin suuresta rakkaudesta?