Nappula
istui parvekkeella ja mietti ajan kulua. Oli kummallista kuinka aika
kului vaan vaikka sitä ei mitenkään erityisesti kuluttanutkaan.
Mahtoikohan aikaan tulla reikiä jos sitä oikein kulutti, mietti
Nappula. Naapurin Pilar-rouva kutsui Nappulaa nimeltä. Nappula
vastasi Pilar-rouvan kutsuun ja sanoi olevansa parvekkeella
miettimässä ajan kulumista. Nappulakin kun oli ollut jo pitkän
pitkän aikaa Etelässä ja silti tuntui ihan kuin hän olisi vasta
tullut. ”Niinpä niin. Aika on todellakin kulunut nopeasti. Sinulla
alkaa olla jo kotiinlähdön aika käsillä. Mahtaisitkohan sinä
vielä malttaa tulla lounaalle meidän kanssamme ennen kuin lähdet”,
sanoi Pilar-rouva Nappulalle. ”Voi kyllä kiitos, tulen mielelläni.
Mietinkin miten ihmeessä ennätän vielä tavata kaikki Etelän
ystäväni”, vastasi Nappula. ”No minä laitan ruoan tulelle.
Tule sitten kahden tunnin päästä alakertaan syömään”, sanoi
Pilar-rouva ja lähti sisälle ruuanlaittoon.
Nappula
istui vielä hetken ja lähti sitten peseytymään ja pukeutumaan
lounasta varten. Kun kaksi tuntia oli kulunut Nappula meni alakertaan
ja soitti Pilar-rouvan ovikelloa. Mitään ei kuulunut ja ovi pysyi
kiinni. Nappula soitti kelloa uudestaan. Sama juttu. Olikohan hän
tullut liian aikaisin? Vai olikohan Pilar-rouva nukahtanut kesken
ruuanlaiton? Nappula soitti kelloa vielä kerran ja hyppäsi
säikähtyneenä taaksepäin kun ovi avautuikin saman tien.
”Tervetuloa”, kuului suuren joukon tervehdys. Kaikki Nappulan
ystävät olivat tulleet Pilar-rouvan luo. Siellä oli Pedro
markkinahevonen, intiaani Humiseva Tuuli, oli myös Paloma
kyyhkyneito ja papukaija Jose. Burro-aasikin vuorilta oli tullut
kaupunkiin.
Ja
kukas se tuolla seisoi, sehän oli maalari Pintor. Ihan kaikki olivat
tulleet Nappulaa hyvästelemään. Tai ei sentään, yksi ystävä
puuttui, Maya valkoinen kani. ”Minä huomaan, että etsit Mayaa”,
sanoi Pilar-rouva ja jatkoi:”Valitettavasti Maya ei päässyt
tulemaan. Hänellä on paha nuha ja yskä eikä hän halunnut tulla
tartuttamaan nuhaa sinuun. Sinähän matkustat kotiin jo ihan pian
eikä kipeänä ole mukava matkustaa. Maya lähetti kovasti terveisiä
ja vannotti minua sanomaan, että pyytäisin sinua pitämään
yhteyttä kun olet palannut takaisin Pohjolaan.” ”Kylläpä on
harmi, että Maya on sairastunut. Toivottavasti hän paranee pian.
Sanokaa oikein paljon, ainakin kaksi kassillista terveisiä minulta.
Ja kyllä minä lupaan kirjoittaa ja soittaa teille sitten kun olen
mennyt kotiin”, vastasi Nappula ja pyyhkäisi salaa pikku kyyneleen
silmäkulmastaan. Nappulalla oli haikea olo. Vaikka olikin mukava
päästä takaisin kotiin, oli samalla ikävä lähteä uusien
ystävien luota.
Vieraat
istuutuivat ruokapöydän äärelle. Pilar-rouva oli laittanut
vaikka kuinka paljon erilaisia Etelän herkkuja ja kehotti vieraita
ottamaan ruokaa. Pian pöydässä kuului iloinen puheen porina.
Muisteltiin yhteisiä hauskoja hetkiä ja kerrottiin muita tarinoita.
Ruokailu
jatkui pitkälle iltaan ja kaikilla oli hauskaa. Nukkumaan mennessään
Nappula hymyili onnellisena. Jälleen kerran hän ajatteli kuinka
onnekas hän oli kun oli päässyt tänne Etelään ja löytänyt
niin hienoja uusia ystäviä. Nappula oli vielä hiukan haikealla
mielellä. Ajatus kaikista niistä mukavista hetkistä, joita hän
oli saanut Etelässä viettää, sai hänet kuitenkin hymyilemään.
Lähteminen ei tuntunut enää niin haikealta. Nappula nukahti
hymyillen ja näki vielä pari mukavaa unta etelän ystävistään.
©
Kommentit