Satu: Jälkiä

Mies kulki pitkin rantaa tutkien rantahiekkaa tarkasti. Välillä hän pysähtyi ja jäi tuijottamaan hiekkaa. Sitten hän jatkoi matkaansa kunnes pysähtyi taas uudestaan. Nappula seurasi miehen puuhia kulkien hänen perässään. Mitä ihmettä mies oikein tutki? Nappula yritti tuijottaa hiekkaa siinä kohdassa missä mies oli pysähtynyt. Vaikka Nappula kuinka tuijotti, hän ei nähnyt mitään muuta kuin hiekkaa. Lopulta Nappula ei enää malttanut olla kysymättä:”Mitä sinä oikein etsit?” Mies katsoi hajamielisen näköisenä Nappulaa ja vastasi: ”En minä oikeastaan etsi mitään, minä näen.” Ja sitten mies katsoi taas hiekkaan. ”No mitä sinä näet?”, kysyi Nappula. ”Jälkiä”, vastasi mies. Nappula oli ihmeissään. ”No mitä sinä niillä jäljillä teet?” hän kysyi mieheltä. ”Minä tutkin niitä”, vastasi mies. ”Mikä niissä jäljissä on niin kiinnostavaa, että niitä pitää tutkia”, kysyi Nappula taas mieheltä. ”Jäljet kertovat kuka tai mikä tästä on kulkenut. Jokainen jättää jälkiä kulkiessaan. Minusta on kiinnostavaa tutkia keitä täällä on kulkenut ja yrittää arvata mitä he ovat täällä tehneet”, vastasi mies. Sitten hän jatkoi: ”Katsopa nyt tarkkaan. Mitä sinä näet tässä hiekassa?”

Nappula siristi silmiään ja yritti katsoa oikein tarkasti. ”Siinä on kauhea määrä viivoja, jotka menevät sinne tänne”, vastasi Nappula. Mies nyökytti päätään ja vastasi: ”Niin on. Paljon on jälkiä sinne ja tänne. Ja jos katsot oikein tarkasti näet täällä, että sinne on kulkenut kaksi kolmevarpaista otusta. Minä luulen, että ne ovat olleet lintuja, jotka ovat tulleet tähän rannalle tanssimaan.”

Mies kulki vähän matkaa eteenpäin. ”Katsopas tänne. Mitäs tästä sanot?”, huikkasi mies Nappulalle. Nappula katsoi jälkiä tarkasti ja vastasi hieman epäröiden:”Minä luulen, että siinä on sorsaemo käynyt kaupassa ostamassa maitoa lapsilleen?”

”Siinäs näet. Jäljet kertovat oman tarinansa. Kun katsot tarkkaan voit nähdä jälkiä joka puolella. Voit itse arvailla millaisen tarinan kukin jälki kertoo. Katsopas tässä on iso mies kulkenut aamulenkillä pikkuisen koiransa kanssa. Koira on varmaankin juuri syönyt tukevan aamiaisen kun siitä on jäänyt noin painavat jäljet”, sanoi mies.

Nappula juoksi rantaa pitkin ja huusi innoissaan:” Täällä on joku kaunis neito mennyt etsimään simpukankuoria, joista hän voisi tehdä itselleen kaulanauhan ja äidilleen hienon vyön.”

”Aivan aivan. Nyt sinä alat nähdä”, sanoi mies Nappulalle. Hän nosti katseensa taivaalle ja jatkoi: ”Kaikesta jää jälkiä. Taivaalle jää jälki lentokoneesta joka kuljettaa ihmisiä lomalle.”

Sitten mies katsoi merelle ja sanoi:”Meri jättää omat jälkensä sinne missä se on kulkenut. Kauneimpia niistä ovat rannalle huuhtoutuneet simpukankuoret.

Mutta kaikki jäljet eivät ole kauniita. Ihmiset eivät joskus ajattele millaisen jäljen he jättävät kun heittävät roskat maahan vaikka niiden paikka on roskapöntössä. Ei ole mukava löytää toisten roskajälkiä eikä muitakaan sotkuja. Jokaisen pitäisi miettiä millaisen jäljen haluaa jälkensä jättää. Haluaako jättää kauniin vai ruman jäljen.” Mies kulki eteenpäin kunnes pysähtyi ja viitoi Nappulaa luokseen. ”Mutta tällaisen jäljen jättäjä on ollut kiltti kun on jättänyt meille itsestään näin mukavan jäljen”, sanoi mies ja osoitti hiekasta tehtyjä pienoisveistoksia.

Nappula ihasteli hetken hiekkaveistoksia yhdessä miehen kanssa ja sitten he jatkoivat matkaansa. Jonkin matkaa kuljettuaan he löysivät kahdet erikoiset jäljet. Mitähän he näissä jäljissä oikein näkivätkään?

 ©