Nappula
heräsi ulkoa kuuluvaan vihellykseen. ”Kukahan se näin aikaisin
siellä viheltelee”, ihmetteli Nappula. Hän meni parvekkeelle ja
katsoi pihalle, mutta ketään ei näkynyt.
Nappula
meni takaisin sisälle ja sänkyyn. Juuri kun hän oli saanut peiton
vedettyä korviin asti, alkoi vihellys uudestaan. Nappula pomppasi
ylös sängystä niin, että peittokin lensi lattialle, ja juoksi
parvekkeelle. Eikä ketään. Missään ei näkynyt ketään.
Harmissaan aikaisesta herätyksestä Nappula meni sisälle ja ryhtyi
valmistamaan aamiaista. ”Kun ei tässä kerran saa nukkua silloin
kun huvittaa, niin kaipa se on sama jos nousen kunnolla ylös ja
valmistaudun kaupunkikierrokselle”, hän mutisi harmissaan.
Samassa vihellys alkoi taas. Nappula säntäsi parvekkeelle. Ja taas
sama juttu – ei ketään. Nappula oli ihan ihmeissään ja sanoi
ääneen: ”Kyllä minä vielä sinut saan kiikkiin senkin
viheltelijä.”
”Se
on tuon naapuritalon nuori papukaija joka siellä viheltelee”,
kuului ääni alakerrasta. Naapurin rouva Pilar se siellä ravisteli
pyötäliinaansa oven suussa. ”Joka aamu samaan aikaan alkaa tuo
viheltely. Paitsi sunnuntaina. Silloin papukaija osaa sentään pysyä
poissa muita herättelemästä”, hän jatkoi. Nappula katsoi
viereisen talon parvekkeelle ja totta, siellä papukaija tepasteli
edestakaisin parveketta ja naureskeli itsekseen.
”Hyvää
huomenta”, papukaija huikkasi iloisesti ja jatkoi, ”Minä olen
Jose ja viheltelen aamulla aikani kuluksi.” Se näytti niin
hassunkuriselta tepastellessaan edestakaisin hymy huulillaan, että
Nappulaa alkoi väkisinkin naurattaa. ”Hauska tutustua, minä olen
Nalle Nappula”, vastasi Nappula nauraen.
”Nap-nap-nappu-puppu-lal-la-laa”, vihelsi papukaija. Se kuulosti
niin hassulta, että rouva Pilariakin alkoi naurattaa. Kaikki kolme
nauroivat iloisesti eikä Nappulaa enää harmittanut vaikka olikin
joutunut nousemaan ylös tavallista aikaisemmin.
Samassa
kani-neiti Maya loikki pihan poikki. ”Mikä teitä noin kovasti
naurattaa”, se kysyi. ”No kuunteles nyt tuota Jose papukaijaa.
Kyllä sen laulut ovat aika hassuja”, vastasi Nappula. Maya kääntyi
katsomaan Josea ja pian Mayaakin alkoi hymyilyttää. Jose vihelteli
vielä hetken Etelän lauluja kunnes sen oli aika lähteä töihin.
Vanharouva Pilar lähti myös omille askareilleen ja hyräili
mennessään. Myös Maya jatkoi matkaansa. Portilta se vielä
kuiskasi Nappulalle:”Oli se hyvä, että tulit asumaan tähän
meidän taloon. Rouva Pilarkin on paljon paremmalla päällä
nykyisin, eikä aina räksytä joka asiasta.” Sitten Maya loikkasi
ulos portista ja katosi omille teilleen. Nappula oli kovin
tyytyväinen Mayan sanoista. Hän meni takaisin sisälle ja jatkoi
hymyillen aamuaskareitaan.
©
Kommentit