Satu: Retki Isolle Kivelle

Gibraltar

Eräänä aamuna Nappula oli herännyt aikaisin. Hänen teki kovasti mieli lähteä johonkin retkelle. Bussipysäkillä seisoi mukavan näköinen punainen bussi. Nappula hyppäsi kyytiin ja kysyi kuljettajalta mihin bussi oli matkalla. 

”Me menemme Isolle Kivelle. Viemme sinne aamiaista apinoille”, vastasi kuljettaja. Nappulasta paikka kuulosti mielenkiintoiselta. Hän maksoi matkansa ja istahti etupenkkiin, sillä siitä näki hyvin joka puolelle. Bussimatkan aikana kuljettaja kertoi, että Iso Kivi oli toisessa maassa ja siellä asui paljon magotti apinoita. Maa oli nimeltään Gibraltar. Kun jonkin aikaa oli ajettu, kuljettaja sanoi: ”Jos katsot ulos ikkunasta, niin Iso Kivi näkyy suoraan edessä päin.” Ja toden totta. Nappula ei ollut koskaan nähnyt niin iso kiveä.

Kiven juurella kuljettaja sanoi, että kaikkien pitäisi mennä toiseen pienempään bussiin. Punainen bussi oli liian iso eikä mahtunut kulkemaan kapeilla teillä. Apinoiden aamiaspaikka oli kiven korkeimmalla kohdalla ja tiet sinne olivat mutkaisia ja kapeita.

Kun pikkubussi oli noussut jo melkein kiven huipulle asti kuljettaja pysäytti auton ja sanoi:”Pyydän matkustajia jäämään tässä pois kyydistä. Bussi jää tähän ja te voitte kierrellä tervehtimässä apinoita.” Nappula ja muut matkustajat nousivat ulos bussista ja lähtivät kulkemaan tietä pitkin kohti apinoiden ruokapaikkaa.

Nappula kulki jonon hännillä kun äkkiä hän huomasi aidan päällä istuvan ison apinan. ”Hei minä olen Nappula ja minä olen Pohjolasta kotoisin. Mikä sinun nimesi on?”, huusi Nappula iloisesti apinalle. Apina katsoi laiskasti Nappulaa eikä sanonut mitään. ”Minä olen Nappula ja kotoisin Pohjolasta”, Nappula huusi kovemmalla äänellä. ”Kyllä kuulin”, murahti apina. ”Anteeksi, että häiritsen, mutta minulla on yksi ystävä Pohjolassa joka muistuttaa kovasti sinua”, jatkoi Nappula. ”No minä se en ainakaan ole. En tunne sinua”, vastasi apina jo hieman ärtyneenä. Nappula oli hetken hiljaa, mutta sen oli saatava tietää oliko apina hänen ystävänsä Makakin sukulainen. ”Mahdatkohan sinä tuntea ystävääni Makakia, hän on japanilainen apina ja hän tykkää kovasti kylpeä”, kysyi Nappula. ”No tottakai minä Makakin tunnen. Hän on minun setäni serkun poika. Turhan hieno ja siisti minun makuuni”, vastasi apina. ” Voi kun kiva. Minä voin viedä terveisiä jos sanot nimesi”, sanoi Nappula ilahtuneena. Mutta apina oli jo kääntänyt päänsä poispäin eikä enää vastannut. ”Kylläpä oli hassu apina”, mietti Nappula. ”No onneksi minulla on valokuva apinasta. Minähän voin lähettää sen Makakille. Kyllä hän siitä varmaan tunnistaa setänsä serkun tädin pojan veljen vai miten se oikein menikään.”

Nappula jätti apinan rauhaan ja jatkoi matkaansa. Hänellä oli kova jano ja apinoiden ruokapaikalle oli vielä jonkin matkaa. 

Matkalla Nappula tapasi vielä muita

apinoita. Ne olivat kuitenkin niin syventyneitä omiin askareisiinsa, etteivät edes huomanneet Nappulaa.

Niinpä Nappula jatkoi kulkemista kunnes pääsi ruokapaikalle. Sillä hän ensimmäiseksi joi suuren kulauksen vesilasista. ”Kylläpä teki hyvää. Oli minulla aikamoinen jano,” Nappula tuumi. Hän söi vielä yhden banaanin ja pari palaa appelsiinia ja lähti takaisinpäin kohti pikkubussia. 

Pian pikkubussi jo näkyikin. Päästyään bussiin istumaan Nappula huomasi olevansa aika väsynyt. Hän oli iloinen, että pääsisi pian uuteen kotiinsa lepäämään.

Kun pikkubussi oli lähdössä, huomasi kuljettaja, että yksi apinoista yritti matkustaa ilmaiseksi takaikkunalla. Kuljettaja avasi ikkunan ja hätisti kyytiläisen pois. ”Aina ne yrittävät matkustaa ilman lippua”, mutisi kuljettaja. 

Auto lähti liikkeelle ja hetken kuluttua olikin jo saavuttu alas kiven juurelle. Nappula kiitti kuljettajaa matkasta ja astui ulos kadulle. ”Kylläpä se kivi oli korkea paikka. Aina ei melkein uskaltanut edes katsoa alas niin korkealla paikalla apinat asuvat”, ajatteli Nappula. Hän oli iloinen, ettei hänen tarvinnut joka aamu kiivetä tuonne ylös korkealle hakemaan aamupalaa.

Punainen bussi odotti pysäkillä. Nappula hyppäsi kyytiin ja ajaa hurutteli takaisin uuteen kotiinsa. Taas oli yksi uusi päivä ja yksi uusi paikka takana päin. Kyllä oli kiva retki. Saas nähdä mitä huomenna tapahtuu.

 ©