Markkinoilla
Napula
oli asunut jo joitakin päiviä uudessa etelän kodissaan. Koti oli
Nappulan mielestä oikein mukavan tuntuinen. Sänky tuntui kyllä
hiukan kovalta, mutta eiköhän siihen totu pikkuhiljaa. Samassa
talossa Nappulan kansaa asui kaksi muutakin asukasta. Maya oli kaunis
valkoinen kani, joka mielellään loikki talon pihalla. Pilar
puolestaan oli terhakka pikkukoira, joka tykkäsi kulkea
kaupungilla ja pysähdellä rupattelemaan vastaantulijoiden kanssa.
Pilarilla olikin paljon ystäviä ja juttua riitti pitkin päivää.
Maya taas viihtyi enemmän omissa oloissaan ja nautti puutarhan
kauneudesta.
Tänään
oli markkinapäivä ja Nappula suuntasi kulkunsa kohti
markkina-aluetta. Markkinoille mentiin ison portin läpi. Portin
edessä seisoi hevosia kärryjen kanssa. Eräs hevosista katsoi
Nappulaa ja sanoi:”Sinä olet varmaan Pohjolasta kun olet noin
vaalea.” ”Kyllä minä olen”, vastasi Nappula hieman
hämmentyneenä.
”Sitten
sinä varmasti tunnet serkkuni Töltin. Hän on islanninhevonen ja
asuu Pohjolassa”, jatkoi kärryhevonen. ”Voi tokihan minä Töltin
tunnen. Hän on minun hyvä ystäväni. Ja me juhlimme yhdessä minun
matkalle lähtöä, ”sanoi Nappula ilahtuneena. ”Minun nimeni
muuten on Pedro. Kukas sinä olet?”, kysyi kärryhevonen. ”Minä
olen Nappula ja minä tulin tänne lomalle kun olen kuullut, että
kaikki tulevat talvella tänne Etelään lomalle. Mutta kuinkas sinä
siinä seisot kärryjen kanssa vaikka on näin kaunis ilmakin. Mikset
ole mennyt markkinoille?” ”Katsos kun minä asun täällä
Etelässä. Minun pitää nyt tehdä töitä, että teillä
lomalaisilla olisi hauska loma”, vastasi Pedro. ”Kylläpäs se on
harmi. Olisi ollut mukava kierrellä markkinoilla yhdessä”, sanoi
Nappula. ”Ei se mitään. Mennään joku kerta yhdessä ajelulle
niin minä näytän sinulle hiukan kaupunkia. Mutta nyt minun pitää
lähteä jatkamaan töitäni. Oli mukava rupatella. Tule taas jonakin
markkinapäivänä minua tapaamaan samaan paikkaan. Niin ja vie
terveisiä serkulleni Töltille sinne Pohjolaan sitten kun joskus
taas sinne menet”, sanoi Pedro. ”Kiitos kyllä vien terveiset,
oikein mielelläni vienkin”. Vastasi Nappula ja jatkoi: ”Ja kyllä
mitä taas tulen sinua tapaamaan kun tulee uusi markkinapäivä.”
Nappula
jatkoi iloisena matkaansa. Hän oli saanut uuden ystävän. Mutta
kylläpä täällä markkinoilla oli paljon väkeä. Ihmisiä oli
ihan joka paikassa. Ja miten paljon tavaraa oli myytävänä. Nappula
ihan mykistyi, niin paljon oli kaikkea tarjolla. Nappulakin innostui
ja osti itselleen repun ja repun täyteen herkullisen näköisiä
appelsiineja ja päärynöitä. Sitten hän päätti lähteä kotia
kohti. Tullessaan takaisin markkinaportille Nappula huomasi
intiaaniteltan.
Teltan
edessä seisoi ihan oikea intiaani ja soitti huilua. Nappula jäi
tuijottamaan intiaania niin hämmästynyt hän oli. ”Haluaisitko
tulla sisälle tiipiihini”, kysyi intiaani Nappulalta. Nappula vain
pudisti päätään. ”Tiipii on tämä maja tässä”,
jatkoi intiaani, ”Minä olen Humiseva Tuuli ja soitan täällä
huilua markkinaväelle.” ”Minä olen Nappula ja olen täällä
lomalla”, vastasi Nappula. Hän jutusteli vielä hetken intiaanin
kanssa ja jatkoi sitten matkaansa. Tänään oli ollut hyvä päivä.
Nappula oli saanut kaksi uutta ystävää ja sitten olivat vielä
Maya ja Pilar. ”Olen minä aikamoinen onnenpekka kun minulla on
näin monta uutta ystävää” ajatteli Nappula iloisena.
Kommentit