Satu: Lento Etelään

Nappula astui sisään lentokentän suureen halliin. Siellä kävi melkoinen vilinä, matkustajia oli menossa sinne sun tänne.  Nappula ei tiennyt minne pitäisi mennä. Lennart oli sanonut, että pitää katsoa isosta taulusta mistä oma lento lähtee ja mennä sitten sinne päin. Lentokentällä on hyvät opasteet oli Lennart kertonut.

Nappula katseli ympärilleen hämillään. Tuolla näytti menevän muitakin kohti lentoporttia. Nappula liittyi jonoon ja näytettyään passiaan Tarkastajalle hän lähti kulkemaan eteenpäin muiden mukana.



Passintarkastus paikan jälkeen alkoi taas sama vilinä mitä toisella puolellakin oli ollut. ”Voi voi mitä tästä nyt oikein tulee”, ajatteli Nappula. ”Pitääköhän minun mennä tuonne vai tuonne, voi voi”, tuskaii Nappula. Äkkiä hän muisti OPASTEET. Niin Lennart oli neuvonut :”Seuraa opasteita ylhäällä ja löydät kyllä perille. Ja jos et sittenkään löydä oikeata porttia kysy lentokenttä-ihmisiltä he kyllä neuvovat oikeaan paikkaan.” Ja samassa Nappula huomasi opastetaulun jossa luki : portti 18, ja nuoli , joka näytti eteenpäin.

Iloisena Nappula lähti kulkemaa opasteen suuntaan ja siellähän se oli, suoraan edessä portti 18. Siitä se lähtisi se lentokone Etelään. Nappulaa jännitti kovasti kun hän ei ollut koskaan ollut lentokoneessa. Portille oli kokoontunut muitakin etelänmatkalaisia ja he näyttivät aivan rauhallisilta ja iloisilta. ”Ei se voi niin kamalaa olla kun kaikki näyttävät iloisilta”, ajatteli Nappula.

Jonkun ajan kuluttua portille tuli Lentotäti joka kuulutti:”Lento Etelään lähtee pian. Matkustajia pyydetään siirtymään koneeseen.” Nappula asettui jonoon muiden matkustajien mukana ja siirtyi jonossa lentokoneeseen omalle paikalleen, jonka numero oli 7C. Hän kiinnitti turvavyön ja pian lentokoneen moottorit käynnistyivät ja kone nousi ilmaan. Nappulasta tuntui hassulta vatsanpohjassa kun kone irtosi maasta ja aloitti ilmalennon. Tunne oli mukava eikä lainkaan pelottava, vähän sellainen kuin joku olisi kutittanut vatsasta.
Kone jatkoi lentoaan ja pian Nappulaa alkoi väsyttää. Silmät painuivat kiinni ja Nappula vaipui uneen. ”Laskeudumme pian Etelään. Pyydämme teitä laittamaan turvayöt kiinni laskeutumisen ajaksi. Lentokapteeni Siipi toivottaa teille oikein hyvää lomaa”, kuului ääni kaiuttimesta ja Nappula heräsi. Nyt oltiin Etelässä. Millaistahan siellä oikein mahtaa olla?

Lentokoneen laskeudettua Nappula astui ulos lentokentän hallista. ”Oi kuinka täällä on lämmintä”, Nappula ihasteli. Aurinko paistoi kuumasti ja ihmiset kulkivat kesävaatteissa. ”Onkohan täällä aina näin kaunista”, ihmetteli Nappula. Hän otti eväskorinsa ja kulki kadun poikki kohti rantabulevardia. Rantabulevardiksi sanotaan tietä joka kulkee merenrannan vieressä. Kadulla oli paljon ihmisiä. ”Minulla alkaa olla jo nälkä”, ajatteli Nappula. Hän näki edessään mukavan näköisen paikan jossa oli pöytä ja pari tuolia. Se oli juuri sopiva paikka syödä eväitä.

Nappula istahti pöytään ja kaivoi kotoa pakkaamansa leivän esille. Samassa pöydän viereen ilmestyi täti, joka sanoi:”Hola”. Nappula säikähti hieman. Mitähän täti sanoi”, ihmetteli hän. Eihän hän osannut Etelän kieltä. ” Sa-sa-saisinko lasin mehua”, änkytti Nappula. ”Hetkinen”, vastasi täti ja kävi hakemassa lasillisen mehua. ”Puhutaanko täällä Etelässsä meidän kieltä”, ihmetteli Nappula tädille. ”Aika monessa paikassa kyllä ja tässä kaupungissa on niin paljon suomalaisia lomailijoita, että täällä kyllä pärjää ihan hyvin suomen kielellä”, vastasi täti. Niin, Nappula kyllä tiesi, että tavella kaikki lähtivät Etelään, tai melkein kaikki tai ainakin aika moni.

Täällä Etelässä on aika kiva olla. Aurinko paistaa ja ihmiset ovat mukavia. Eiköhän tästä tule ihan kiva reissu, tuumaili Nappula ja maisteli suu hymyssä eväitään. ”Huomenna minä lähden retkelle”, päätti Nappula kun eväät oli syöty ja oli aika lähteä nukumaan omaan Etelän kotiin.