Uusia tuulia: Desiderata

Joitakin aikoja taaksepäin törmäsin itselleni aivan uuteen sanaan: desiderata. Sana perustuu latinan sanaan desideratum, joka tarkoittaa ”jokin jota halutaan tai kaivataan”. Sana johdatti minut lukemaan amerikkalaisen MaxEhrmannin saman nimisen runon. Runon ensimmäisessä kappalessa sanontaan: ”kuuntele toisia ihmisiä, jopa tyhmiä ja tietämättömiä, myös heillä on tarinansa”. Tämä toi mieleeni Eino Leinon teoksesta HymyileväApollon kohdan:

”Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista. ”.

Näissä kahdessa runon kohdassa on jotain samaa. Ehkä se on ajatus siitä, ettei pidä tuomita toista ihmistä liian heppoisin perustein.

Aloin miettiä mitä sana desiderata minulle merkitsee. Ymmärtääkseni tämä on suuri sana, jolloin sen merkityksen pohtiminenkin vaatii työtä ja mietiskelyä. Pohdiskellessani asiaa, huomasin, että en ole lainkaan varma olenko ymmärtänyt sanan oikein. Sekin on sinäänsä jännittävä juttu. Oppia jotain uutta olematta lainkaan varma onko ymmärtänyt oppimansa oikein.

Pyöriteltyäni desiderataa päässäni tarpeeksi kauan, tajusin, että minun desideratani on vapaus. Joka taas tarkoittaa oikeutta hallita omaa elämäänsä. Me kaikki olemme omalla tavallamme "orjia" ja meillä kaikilla on omat orjuuttajamme. Jotta pohdiskelu ei mene liian mutkikkaaksi ja leviä äärettömyyteen, tarkoitan tässä orjuuttajilla toisia ihmisiä en rakenteita, lakeja tai säädöksiä. Minne tahansa menet aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat hallita toista ihmistä. Ei niin pientä porukkaa olekaan, etteikö joku halua ottaa valtaa omiin käsiinsä. Ja aina löytyy myös niitä, jotka alistuvat vallankäyttöön. Entä jos joku ei suostukaan olemaan vallankäytön kohde ja kieltäytyy toteuttamasta toisen ihmisen unelmaa. Törmäys, se siitä on seurauksena. Taistelu, syyllistäminen ja ero. Syyllinen on vallankäyttäjän mielestä tietysti se joka ei alistu. Koko taistelua ei olisi tarvinnut käydä jos hallittava olisi heti ymmärtänyt taipua. 

Kuva halusi ihan itse kääntyä erisuuntaaan vinoon kuin alkuperäinen on, sillä on oma tahto

Vapaus on suuri ja kaunis sana. Vapaus on tilaa. Tilaa olla oma itsensä. Toimia omista lähtökohdistaan, omien odotusten mukaisesti. Tässä kohdassa tulee mieleen joogit ja muut mietiskelijät. Vaikka heidän elämänsä meistä voi näyttää hyvin kurinalaiselta ja yksitoikkoiselta, tapahtuu kaikki heidän omista lähtökohdistaan. Joogi voi olla samassa asennossa päiväkausia ilman, että mikään ympärillä häiritsisi olemista. Olen alkanut vähitellen ymmärtää, omalla tavallani, miten vapaita mietiskelijät ovat. Ulkopuolinen on heille sinä mietiskelyn hetkenä täysin yhdentekevä.  

Tehdessäni hulluna turistina joka aamuiset joogaharjoitukseni meren rannalla, tunnen olevani tämän polun alussa. Edessä suuri meri ja vuoret, takana hälyinen rantabulevardi ja kaupunki. 

Sinä hetkenä ei muulla maailmalla ole väliä. Sen lyhyen hetken olen omillani. Aurinko lämmittää sielun syvimpiä sopukoita myöten ja on pakko hymyillä. Jooga, taivas ja meri, se on vapautta se. Hetkellinenkin vapaus antaa hyvän mielen ja päivä alkaa mukavammin. Kokeilkaa joskus. Kun olette toistaneet saman hullun rutiinin tarpeeksi monta kertaa, ei ympäristöllä tai muiden mielipiteillä ole väliä. Jäljellä on vapaus. 

Hyvää itsenäisyyspäivän jälkeistä aikaa!

http://en.wikipedia.org/wiki/Max_Ehrmann

Suomennettuna runo löytyy mm osoitteesta:  www.napsu.fi/vastaukset/kysymys/19182‎