Tämä on satu lapsille matkalle lähtemisestä...
Jokunen päivä sitten miettiessään talvea ja syksyä ja talvea ja taas syksyä, Pikku-Ukko oli päättänyt lähteä Etelään. Etelässä paistoi aurinko, ihmiset olivat aina iloisia ja kaikilla oli lomaa. Se se vasta olisi mukavaa elämää. Ei tarvitsisi palella märisssä vaatteissa eikä istua yksin television ääressä nenä punaisena nuhasta. Aina olisi kavereita ja voisi shortsit jalassa pistellä pitkin palmujen reunustamaan rantakatua.
Pikku-Ukko alkoi innoissaan valmistautua matkalle lähtöön. " Mitähän kaikkea sitä matkalla tarvii ja vielä niin pitkällä matkalla," Pikku-Ukko ihmetteli. "Ainakin kunnon eväät pitää olla ja lehti ajankuluksi. Pullollinen raikasta vettä kyllä pitää ottaa, jos alkaa janottaa. Ja hammasharja. Se on tärkeä. Hampaat pitää muistaa pestä joka aamu ja ilta", Pikku-Ukko jatkoi tuumailujaan.Hän kaivoi kaapista mummon hienon korin ja alkoi kerätä siihen tavaroita.
"Vielä pari leipää mukaan ja valmista on", Pikku-Ukko sanoi katsoen tyytyväisenä täysinäistä matkakoriaan. Matkatavarat oli pakattu. Kori oli valmiina eteisen tuolilla odottamassa lähtöä. "Onkohan kaikki nyt varmasti mukana", Pikku-Ukko mietti. "Eväät on, kukkia on, passi ja hammasharja on... Passi, mikä passi, mikä on passi?"Pikku-Ukko hätääntyi. Nyt täytyy soittaa Lennnart von Hagerströmille. Lennart kyllä tietää mikä passi on. Pikku-Ukko haki kännykästä Lennartin numeron ja soitti. "Hei Lennart minä täällä Pikku-Ukko. Minun pitää mennä Etelään eikä minulla ole passia. Mistä niitä saa? Nyt olisi kiire, matkaeväät on pakattu ja kaikki valmiina, mutta passi puuttuu", sanoi Pikku-Ukko. "Ai Etelään olet matkalla. No mukavaahan se on. Matkoilla näkee aina kaikenalaista uutta ja saa uusia kavereita. Oikein mukavaa. Jaa, se passi. Passin saat poliisilaitokselta poliisi Konstaapelilta" vastasi Lennartin ääni puhelimesta. "Kiitos Lennart. Nyt täytyy mennä," sanoi Pikku-Ukko ja katkaisi puhelun.
Pikku-Ukko kiirehti juoksujalkaa kohti poliisitaloa. Se juoksi suoraan poliisi Konstaapelin eteen. "Pitää saada passi. Se sellainen passi jolla voi matkustaa Etelään", Pikku-Ukko sanoi hengästyneenä. "Hetkinen, hetkinen", rauhoitteli poliisi Konstaapeli. "Mihinkäs sitä niin kiire on", hän jatkoi. " No Etelään Etelään, tietenkin. KAIKKIHAN sinne menee talvella. Siellä on lämmin ja eväät on jo pakattu. Nyt pitäisi saada se passi, että voi matkustaa. Onkos teillä niitä passeja", Pikku-Ukko sanoi. Hän alkoi jo hieman harmistua kun poliisi Konstaapeli vain kyseli kaikenlaista eikä lainkaan ymmärtänyt, että tässä alkoi todellakin olla jo kiire. Kun ei tiennyt kuinka pitkä matka sinne Etelään oli ja kuinka se passi oikein toimii. Kaipa siihen saisi käyttöohjeet mukaan. Pikku-Ukko ei ollut koskaan matkustanut passilla ja sitä vähän jännitti kuinka kovaa sillä oikein pääsisi.
"Vai, että Etelään on matka. Niinpä niin, ei sitä ilman passia Etelään pääsekään", tuumaili poliisi Konstaapeli. "No niin niin. Onkos teillä niitä passeja, ottaisin yhden kiitos. Olisi vähän kiire, kiitos", sanoi Pikku-Ukko hermostuneena. Siinä se poliisi vaan jahkaili vaikka toisella oli kova kiire. "Onhan meillä passeja toki. Äläs nyt turhaan hätäile ei ne kesken lopu. Ja millekäs nimelle passi laitetaan?" kysyi poliisi Konstaapeli. "Nimelle, miten niin nimelle", vastasi Pikku-Ukko hämmästyneenä. "Mikä sinun nimesi on? Pitää olla nimi, että osaan kirjoittaa passiin kuka sillä matkustaa", sanoi poliisi. "Nimi? Ei minulla ole nimeä", vastasi Pikku-Ukko. "Kyllä nimi pitää olla. Kaikilla on nimi. Milläs me muuten tiedetään kuka sinne Etelään matkustaa. "Voi voi mistäs minä nyt nimen saan", ajatteli Pikku-Ukko hädissään. "Pitää juosta kysymään Lennartilta mikä minun nimeni on." Pikku-Ukko kiitti ja juoksi ulos ovesta. Hän juoksi läpi puiston, alas katua ja ylös mäkeä. "Lennart, Lennart mikä minun nimeni on . Minulla pitää olla nimi tai en pääse Etelään, "huusi Pikku-Ukko. Lennart avasi ikkunan. "Ai niin nimi. Tokihan nimi pitää olla. Annas kun mietin. Hmm... Jos se olisi vaikka Nalle Nappula, mitäs tuumit, kelpaako se sinulle", kysyi Lennart. "Joo, oikein hyvä on. Kiitos. Nyt pitää juosta takaisin poliisin luo passia hakemaan", huusi Pikku-Ukko ja oli jo menossa.
"Päivää taas. Minun nimeni on Nalle Nappula", huusi Pikku-Ukko jo ovelta. Poliisi Konstaapeli otti virkailmeen kasvoille ja sanoi vakavasti: "Otetaanpas ihan rauhallisesti. Sinun nimesi on siis Nalle Nappula. Minusta sinä et kyllä näytä yhtään Nallelta." "Miten niin en näytä? Se nyt kuitenkin on minun nimeni. Lennart sanoi niin ja Lennart kyllä tietää", vastasi Pikku-Ukko. "No katsos kun sinä et ole lainkaan pyöreä ja pehmeä ja nallet ovat pyöreitä ja pehmeitä. Ja sinulla on tuollainen pitkä nokkakin", sanoi poliisi päätään pyöritellen. "Mutta jos Lennart on niiin sanonut niin kyllä minä uskon. Olethan sinä tuollainen pieni nappula, että olkoon", jatkoi poliisi ja kirjoitti jotain pöydällä olevan pieneen kirjaan. "Tässä se passi sitten on", poliisi sanoi ojentaen pikkukirjan Pikku-Ukolle. "Mitenkäs tällä sitten matkustetaan", kysyi Pikku-Ukko ihmetellen. "Sitä näytetään virkailijalle lentokentällä ja sitten istutaan lentokoneeseen ja lennetään Etelään. Muista ottaa passi mukaan muuten et pääse lentokoneeseen ja Etelän-matka jää toiseen kertaan", neuvoi poliisi. "Kiitos passista ja kiitos neuvoista poliisi Konstaapeli", vastasi Pikku-Ukko. Ylpeänä Pikku-Ukko katseli passia, jossa luki nimi Nalle Nappula. Minulla on nyt ihan oma nimi. Tästä päivästä alkaen minä olen Nappula Pikku-Ukko ajatteli hymyillen ja astui passi kädessä ulos aurinkoiselle syksyiselle kadulle.
©
Kommentit