Matkalla: Päivä neljä, Gibraltar

MATKALLA

Päivä neljä: Gibraltar

Kaksi päivää vailla nettiä. Käynti Suomi Centrossa ja kaikki korjattu. Minä onneton en osannut oikein toimia mokkulan kanssa, mutta nyt on homma hoidossa ja yhteys pelittää. Tosin prepaid mokkula on vaan 1GB eikä sillä ihan kauheasti voi surffailla. Olisin voinut toki ottaa kuukausivelotteisen mokkulankin, jolloin valinnan varaa olisi ollut 10 GB asti. Hinta ei vaan ollut sopiva, 55€ /kk jos oikein muistan. Tällä tulee toimeen sen verran kuin tarvitsee. Postit saa luettua ja jutut kirjoitettua.

Toinen kömmähdys kävi myös. UNOHDIN siis unohdin kameran siirtopiuhan kotiin Suomeen, siis sen millä saa kuvat kamerasta siirrettyä tietokoneelle. Joo joo, joku jo varmaan kerkisi ajattella, että ei sitä sellaista narua enää tarvita vaan kuvien siirto tehdään sellaisella ”tikulla”. No mummu on hieman hidas eikä ole kaikkien nykyajan hienouksien tasalla. Joka tapauksessa täältä Fuengirolasta ei sellaista siirtonarua löytynyt. Oli kuulemma liian vanha se minun kamerani. Eikä löytynyt uutta muistikorttiakaan. Sanoivat ettei 2 GB-kortteja kuulemma enää edes valmistetakkaan, kun uudet kamerat käyttävät joko 4 tai 8 GB. Siispä piti lähteä ihan Gibralttarille saakka tarvikkeita hakemaan.

Matka Britaniaan alkoi aamulla kello 8:05 ( Gibraltar kuuluu Britanialle ja on myös maailman viimeinen siirtomaa). Pika-aamiainen ja reipas kävely bussipysäkille. Bussimatkalla oppamme Anssi kertoi Gibralttarin historiaa sekä Espanjan ja Gibralttarin suhteista. Päivän polttava kysymys on kiista Gibralttarin edustalla olevasta merialueesta. Espanja kun katsoo, että alue kuuluu heille, koska aikanaan tehdyssä sopimuksessa ei ole mainittu mitään merialueista. Gibraltar taas on sitä mieltä, että vesialue 3:n mailin laajuudelta kuuluu heille. Riita on päällä ja molemmat osapuolet tekevät kaikenlaista pikkukiusaa toiselle osapuolelle. Gibraltar upotti 70 betonimöhkälettä mereen, etteivät espanjalaiset kalastajat pääsisi kalastamaan alueella. Espanjalaiset rajamiehet taas viivyttävät Gibralttarille menevien matkaajien rajatarkastuksia. Syy on virallisesti savukkeiden massiivinen salakuljetus. Jonot rajalla ovat pitkät eikä koskaan voi tietää kuinka kauan rajanylitys kestää. Tästä tulee mieleen eräs toinen valtioiden välinen raja.

Tällä kertaa rajan ylitys sujui kuitenkin yllättävän nopeasti ja ilman hankaluuksia. Rajan toisella puolella siirryimme pienempään bussiin ja nousu ylös kiveä alkaa. Tiet ovat kapeita ja todella jyrkiä. Ensin pysähdytään valokuvaamaan moskeijaa ja majakkaa. Ilma ulkona on raikas ja merellinen. Toisella rannalla näkyy Marokko ja Tangerin kaupunki. Ennen pysähdystä ohitimme mielenkintoisen vedenpuhdistamon. Kiven seinämästä pulppuaa suolapitoista vettä. Gibralttarilla juomavesi puhdistetaan merivedestä ja loppu erittäin suolapitoinen vesi palautetaan takaisin mereen.

Seuraavaksi vuorossa on käynti tippukiviluolilla. Sitten seuraavat apinat.

Gibralttarilla elää lähes 300 magotti apinaa. Apinat ovat alunperin Winston Churchilin alueelle tuottamia. Britit uskovat, että kun apinat häviävät Gibralttarilta loppuu myös Britanian valta Gibralttarilla. Sen vuoksi apinoita hoidetaan erittäin hyvin ja pidetään huolta, etteivät ne pääse loppumaan.

Paluu alas ja vapaalle. Askel suuntaa kohti Main Street'iä ja mieli palaa ostoksia tekemään. Gibraltar on erittäin hyvä ostospaikka jos on kiinnostunut ylellisyystarvikkeista. Kosmetiikka, elektroniikka, tupakka ja alkoholi on halpaa, halvempaa kuin Espanjassa. Tupakka esimerkiksi n. 40% halvempaa kuin Espanjassa. Sen vuoksi sitä salakuljetetaankin niin paljon rajan yli Espanjaan. Kameraliikkeitäkin näytti olevan runsaasti. Astuin ensimmäisen liikeen ovesta sisään ja iskin kamerani tiskille. Nuori myyjä katsoi ilahtuneena kameraani ja kertoi heillä olleen samanlaisen ja kehui kameraani hyväksi. Sen

jälkeen hän sanoi vanhemmalle myyjälle : ”Muistako kun meillä oli joskus samanlainen?” Toinen myyjä mietti ja pudisteli päätään. Siihen oli pakko kommentoida, ettei se minun kamerani nyt NIIN vanha ollut. Myyjäpoika punastui ja alkoi nauraen selitellä: ”ei tietenkään ei tietenkään.” Loppu kaupanteko sujui rattoisissa merkeissä ja poislähtiessäni olin erityisen ilahtunut kun heti ensimmäisestä kameraliikkeestä löysin kaiken tarvitsemani. Ja sitä paitsi palvelu oli ensiluokkaista ja leppoisaa.

Sen jälkeen pikku piipahdus kosmetiikkaliikkeeseen ja sitten syömään. Kun kerran

Britaniassa oltiin oli ihan pakko ottaa Fish and Chips-annos . Ruoka oli varsin ravitsevaa ja ihan hyvää, mutta hinta oli karmea. £7,50 englantilaisesta nakkariruoasta oli melko törkynen hinta. Toisaalta täytyy muistaa, että Girbraltar elää turismista. Päivän valmisretkellä aikaa on niin vähän, ettei juurikaan ennätä mennä turistialueen ulkopuolelle, jossa varmaan olisi hinnat erilaisia. Tulihan kuitenkin kokeiltua peribrittiläistä ruokaa.

Ruokailun jälkeen alkoi kotimatka. Bussissa maistelin päivän kokemuksia, ja olen sitä mieltä, että retki kannatti tehdä. Gibralttarin ilmapiiri on ainutlaatuinen. Siellä asuu vain 30 000 asukasta, useita eri kansallisuuksia ja koko alue vain 6,5 neliökilometriä. Brittiläisyys sekoitettuna espanjalaisuuteen, intialaisuuteen, juutalaisuuteen ja arabialaisuuteen, siinä on jotain ainutlaatuista. Maa vaikutti vauraalta. Verovapaus vetää turisteja kärpäspaperin lailla.

Päivän retki Gibralttarille on mukava lisä lomamatkaan. Ainoa huonopuoli Gibralttarilla on ilmasto. Mutta kun kerran Britaniassa ollaan, on ilmakin tietysti sen mukaan, Gibralttarilla sataa nimittäin paljon. Meillä tuntui olevan hyvät haltijat matkassa mukana, sillä ilma oli mukava, puolipilvinen ja melko lämmin. Vesisadekin alkoi vasta kun lähdimme maasta pois, joten sateenvarjoa ei tarvinnut tällä kertaa kuluttaa lainkaan.

Takaisin Espanjaan ja kohti ”kotia”. Rajan toisella puolella oleva espanjalainen kaupunki on kuin toisesta maailmasta. Vauraudesta ei juurikaan ole näkyviä merkkejä. Espanjan talousvaikeudet sitä vastoin näkyvät selvästi. Matka jatkuu pitkin aurinkorannikkoa. Monia rannikon kaupunkeja jää taakse ja olemme takaisin Fuengirolassa. Päivä oli mukava ja matka kannatti tehdä. Gibralttarin historia on mielenkiintoinen ja se näkyy edelleen niin itse maassa kuin ihmisissäkin. Voin suositella vierailua Gibralttarilla kaikille. Aikaa ehkä kannattaa varata jokunen tunti enemmän kuin meillä oli, mutta jo tämä lyhyt käynti jätti hyvän tunteen mielenkiintoisesta maasta.