Kiire kiire kiire... "Voi hyvänen aika olen myöhässä", huudahtaa Valkoinen Kani Lewis Carrolin kirjassa Liisan seikkailut ihmemaassa. Liityn Kanin seuraan juoksemaan. Juoksen kovempaa ja kovempaa. Pyörä jalkojeni alla pyörii yhä kovempaa ja kovempaa. Ei auta vaikka kuinka lisään vauhtia. Pyörä pyörii huimaa vauhtia enkä tiedä kuinka kauan jaksan juosta näin kovaa vain pysyäkseni siinä missä olen.
Huiiii! Äkkiä minut sysätään syrjään ja tilalleni astuu uusi nuorempi Juoksija. Tupsahdan pyrstölleni maahan, hieman ihmeissäni katson kuinka pyörä pyörii ja uusi Juoksija juoksee sen mukana. Mutta minä en ole enää kyydissä. Minut on vaihdettu. Ei enää kilpajuoksua ajan kanssa. Enää en ole myöhässä. Helpotus, ärtymys, tappio, voitto, tunteet vellovat laidasta laitaan. Tilkka itsesääliä olisi nyt paikallaan. Viha ja pettymys tulevat ensin. Seuraavaksi suloinen katkeruus nostaa päätään. Tunnen olevani hukassa. Ei työtä ei toimeentuloa, kuinka tästä eteenpäin. On aloitettava alusta. Pöytä on siivottava puhtaaksi vanhasta, että uudelle olisi tilaa.
Suuressa tarmon puuskassani aloin etsiä elämääni uutta suuntaa. Äkkiä Naisen suurimmaksi intohimoksi tuli etsiminen. Etsiessäni minua ja paikkaani löysin linkistä http://hidastaelamaa.fi seuraavat ohjeet:
5 tiibetiläisen lääketieteen ohjetta tasapainon säilyttämiseksi
1. Kuuntele aina, mitä sisäinen äänesi eli intuitiosi kertoo tilanteista ja ihmisistä.
2. Kun olet terve, syö ja juo aina sitä, minkä intuitiivisesti tiedät olevan sinulle hyväksi. Kuntoile juuri sen verran kuin haluat: vähän tai paljon.
3. Kunnioita toisia ihmisiä ja elämänmuotoja.
4. Ole niin hyvä kuin voit, äläkä tee mitään, minkä uskot olevan väärin.
5. Tee sellaista työtä, jota todella haluat tehdä ja TARVITSET. Tyytyväisyys on parasta lääkettä.
Erityisesti kohta 2 iski suoraan tajuntaani"Kuntoile juuri sen verran kuin haluat". Mikä loistava ohje. Ei kuntoilua määräysten mukaan. Pakkolenkkeily pois ei kuntosalia ei hikijumppaa. Haloo! ei ole pakko Zumbata jos ei huvita. Tässäpä oivat ohjeet paremmalle elämälle. Kaiken sen kiireen ja juoksemisen jälkeen voin olla tekemättä mitään mikä ei tunnu hyvältä.
Pohdin uusia ohjeita sohvalla maaten päivästä toiseen. Vähitellen pohtiminen alkoi tuntua työläältä. Keho kaipasi toimintaa, jotain liikettä. Sisäinen minä kertoi, että on aika tehdä jotain. Kuuntelin ja kuulin sanan Tanssi tai mites olis Jooga, olisko siinä mitään ideaa? Tuumasta toimeen. Ystävän opastuksella löysin tien joogan ihmeelliseen maailmaan. Ja totta tosiaan, antamalla aikaa ja tilaa itselle alkoi uusi suunta vähitellen hahmottua ja elämä tuntui taas kevyeltä ja mukavalta. Tiibetiläisten ohjeet toimii.
Mitähän tapahtuisi jos seuraavaksi koettaisin noudattaa kohdan 5 ohjetta: "Tee sellaista sellaista työtä, jota todella haluat tehdä ja TARVITSET" ?
Kommentit